Kuka ihmeen Steve Jenkins?

Etulinja-sarja ja Clarence J. Mahoney

Monet kioskipokkarit on Suomessa julkaistu väärällä nimellä. Esimerkkejä on niin paljon, että niistä saisi oman artikkelinsa. Steve Jenkinsin Operaatio natsisatama on yksi tällainen kirja.

Steve Jenkins -nimellä ilmestynyt Operaatio natsisatama ilmestyi yhtenä ensimmäisistä Viihdeviikarien kirjoista vuonna 1982. Se aloitti kustantajan sotapokkarien sarjan nimeltä Etulinja, jossa ilmestyi kuusi kirjaa. (Ks. tarkemmin artikkelin loppu.)
Ongelmat alkavat jo tekijän nimestä: Steve Jenkins -nimistä kirjailijaa nimittäin ei löydy mistään. Se kuulostaa kyllä riittämiin amerikkalaiselta kioskipokkarien kirjoittajalta, mutta nimeä ei ole käytetty kertaakaan, eikä varsinkaan ilmoitetun alkuperäisteoksen Battle for Cherbourg kirjoittajana.
Ongelma alkaa selvitä, kun katsoo muita Etulinja-sarjan kirjoja. Sarjan toisena opuksena ilmestyi Gordon Davis -nimisen kirjoittajan teos Kuoleman juna. Siinäkin on tosin omat ongelmansa, koska kirjan tietosivulla copyrightin haltijaksi sanotaan Dorothy Faust ja alkuteoksen nimeksi ilmoitetaan Six Gun Country.
Koska Frederick Faust - eli parhaiten Max Brandina tunnettu lännen- ja seikkailukirjailija - kuoli jo vuonna 1944, hän ei olisi ehtinyt kirjoittaa toisen maailmansotaan sijoittuvaa sotapokkaria. Niiden aika tuli vasta pitkälti sodan päätyttyä. Copyright-tieto onkin peräisin toisesta Viihdeviikarien julkaisemasta kirjasta, Brandin Kuudestilaukeavan maasta (Winchester 4, 1982).

Death Train ja Hell Harbor

Miten Kuoleman juna sitten auttaa selvittämään, kuka oikeasti kirjoitti Operaatio natsisataman? Kummassakin kirjassa on sama päähenkilö: ylivääpeli Clarence J. Mahoney, kovaksikeitetty ja kyyninen amerikkalainen sotilas, joka sotii Euroopassa natseja vastaan vuonna 1944. Clarence J. Mahoney taas on päähenkilö kaikissa Gordon Davis -salanimellä ilmestyneissä kirjoissa, jotka kuuluvat Sergeant-sarjaan. Sarjassa ilmestyi yhdeksän kirjaa ja ne kattavat tapahtumat toukokuusta joulukuuhun. Kolme ensimmäistä kirjaa ilmestyi Zebra-alanimikkeen alla, loput kuusi Bantamin alla; kummatkin omisti iso Kensington-kustantamo. Sarjan viimeinen teos, Hammerhead, ilmestyi vuonna 1982.
Kuoleman juna oli sarjan ensimmäinen kirja, vuonna 1980 ilmestynyt Death Train. Operaatio natsisatama taas on sarjan toinen teos, Hell Harbor. Battle for Cherbourg on ilmeisesti ollut kirjan alaotsikko, mikä on sinänsä outoa kioskipokkarin ollessa kyseessä. Viihdeviikareille voi antaa sapiskaa siis monestakin asiasta: väärän kirjailijan nimen käyttämisestä, kirjan alaotsikon käyttämisestä sen ensisijaisena nimenä, sarjan toisen kirjan julkaisemisesta ensimmäiseksi, copyright-tietojen sotkemisesta. Tiedossa ei ole, miksi kustantaja käytti Steve Jenkins -nimeä. Erehdyksessä vai tahallaan, kenties välttääkseen asianmukaiset palkkiot?

Sujuvaa kerrontaa ja seksiä

Oli syy väärään tekijän nimeen mikä tahansa, niin kirjat itse ovat omassa lajissaan hyviä. Gordon Davis/Steve Jenkins on sujuva kirjoittaja, joka osaa kuljettaa tarinaa nopeasti eteenpäin ja tehdä Mahoneysta sympaattisen kyynikon, joka ei juuri välitä, kuoleeko hän vai ei. Mieluiten hän olisi Amerikassa iskemässä naisia ja juomassa viinaa.
Kuoleman junassa Mahoney ja hänen kumppaninsa, korpraali Edward Cranepool, määrätään räjäyttämään rautatiesilta yhdessä ranskalaisten partisaanien kanssa. Silta on kuitenkin liian suuri räjäytettäväksi muutamalla dynamiittilaatikolla, joten Mahoney kehittelee toisen ratkaisun: he kaappaavat junan. Asiat tuntuvat paikoitellen sujuvan liian helposti - luulisi että saksalaiset nopeasti löytäisivät ja tuhoaisivat yksinään radalla kulkevan veturin. Toisaalta ongelmia tulee myöhemmin rutkasti.
Kirjassa on rutkasti eksplisiittistä seksiä - tämä oli 1980-luvun sotapokkareillekin tyypillinen piirre, kun piti houkutella uusia mieslukijoita. Gordon Davis onnistuu usein nivomaan seksikohtaukset osaksi juonta. Toisaalta kohtaus, jossa Mahoney on käyttää hyväkseen taistelun tuiskeesta pelästynyttä ja pelostaan kiihottunutta nunnaa, ei tunnu erityisen hyvällä maulla tehdyltä. Mahoney pelästyy itsekin omaa suunnitelmaansa ja päättää vetäytyä - hänkin on sentään katolilainen eikä sellainen raiskaa nunnaa.
Davis onnistuu tekemään kiinnostavia ja monipuolisia henkilökuvia lyhyillä vedoilla. Kirjasta löytyy niin sympaattisia, sotaa vihaavia ja omiaan pelkääviä saksalaissotilaita kuin saksalaisia hyväksi käyttäviä naikkosia, jotka toimivat vastarintaliikkeen puolella. Ainoastaan kohtaukset, joissa esiintyy historiallisia tosihenkilöitä, tuntuvat turhilta ja päälleliimatuilta - Kuoleman junassa nähdään kenraali Ike Eisenhower, Operaatio natsisatamassa itse Hitler.

Takaa-ajo paskan seassa

Operaatio natsisatamassa Mahoney ja Cranepool yrittävät torpata saksalaisten yritystä räjäyttää Cherbourgin satama - saksalaiset kun eivät halua, että satama jää hyökkääjille ehjänä. Levinson aloittaa kirjan reippaasti pitkällä toimintakohtauksella, jossa Mahoney ja Cranepool kaappaavat saksalaisten moottoripyörän ja tuovat tärkeitä papereita linjojen ylitse. Levinson kuljettaa tarinassa monia rinnakkaisia tapahtumaketjuja mallikkaasti eteenpäin, mutta välillä jotkut henkilöhahmot tuntuvat jäävän unohduksiin tarinan edetessä. Levinson osaa kuvata myös saksalaisia empaattisesti, mutta kohtaus, jossa Hitler pohdiskelee sodan etenemistä, tuntuu oudolta ja päälleliimatulta. Toisaalta Hitler-kohtaukset olivat tyypillisiä monille 1970-luvulla kirjoitetuille sotajännäreille.
Lopun takaa-ajo ja ammuskelu Cherbourgin paskaisissa viemäreissä on hauska, mutta kohtaus tuntuu hiukan liian lyhyeltä ja Mahoneyn ja kumppanien pakoonpääsy turhan helpolta. Pari seksikohtausta tuntuu päälleliimatuilta, niin kuin tämän tyyppisissä kirjoissa usein käy - osa kohtauksista on kuitenkin juonenkin kannalta perusteltuja, vaikka niissä ei päästäkään kovin pitkälle.

Nuorempi Levinson

Kuka sitten oli Gordon Davis? Hän oli yksi vuonna 1935 syntyneen Leonard Levinsonin salanimistä. Levinson taas oli yksi 1970- ja 1980-lukujen pokkariteollisuuden luottonimistä, joka ei koskaan julkaissut mitään omalla nimellään. Hänen käyttämiään salanimiä ovat olleet muun muassa Bruno Rossi, Robert Novak, Leonard Jordan, Lee Chang, Philip Rawls, Nicholas Brady, Glen Chase, Cynthia Wilkerson, Richard Gallagher, Philip Kirk, Gordon Davis, J. Farragut Jones, Jonathan Scofield ja John Mackie. Ensimmäisen kirjansa Levinson julkaisi vuonna 1974 salanimellä March Hastings: Private Sessions oli Midwood-kustantamolle tyypillinen seksipokkari.
Levinsonista ei tiedetä paljon; häntä ei pidä sekoittaa saman nimiseen ruoka- ja tietokirjailijaan, joka kuoli vuonna 1974 (mielessä käy, että vanhempi Levinson oli kioskipokkari-Levinsonin isä). Lee Server mainitsee Levinsonin siirtyneen 1990-luvulla, pokkarimarkkinoiden kuihduttua, sosiaalityön puolelle. Hän nostaa esille Levinsonin harvinaisen ei-lajityyppikirjan, salanimellä Leonard Jordan ilmestyneen romaanin The Last Buffoon (1982), joka kertoo surkeasta pokkarisenttarista ja tämän kamppailuista kohti parempaa elämää ja suurta romaania. Levinson on upottanut omaelämäkerralliseen romaaniin kohtauksia eri salanimillä kirjoittamistaan kirjoista ja mainitsee joitain sekaannuksia, joita on tullut, kun kustannustoimittajat ovat nopeasti ja hätiköiden tehneet päätöksiä hahmojen jatkuvuudesta eri kirjojen välillä. The Last Buffoonia on jopa käytetty ratkaisemaan joitain alan harrastajia kiusanneita ongelmakohtia: kuka kirjoitti ja mitä?
Kuoleman juna ja Operaatio natsisatama ovat ilmeisesti ainoat Levinsonilta suomennetut romaanit. Kummatkin ovat sen verran sujuvia ja viihdyttäviä, että melkein toivoisi jonkin kustantajan tarttuneen johonkin muuhunkin Levinsonin kirjoittamaan.
Juri Nummelin

Etulinja-sarjan kirjat

Etulinja oli Viihdeviikarien pokkarisarja, jossa ilmestyi kuusi sotapokkaria 1980-luvun alussa. Sarjalla oli sama nimi kuin tamperelaisen Sarjakustannuksen kioskisarjalla, joka ilmestyi 1960- ja 1970-luvuilla. Sarjoissa oli joitain samoja kirjoittajiakin, kuten Charles Gibson, mutta Viihdeviikarien sarjassa oli muutama amerikkalainen kirjailija päin vastoin kuin Sarjakustannuksella, jonka sarja oli suureksi osaksi koottu australialaisista lähteistä.
Viihdeviikarien Etulinja-sarjassa aiheuttaa "Steve Jenkinsin" lisäksi ongelmia myös Mark Donnell, jonka nimistä pokkarikirjoittajaa ei löydy.

Steve Jenkins: Operaatio Natsisatama. Etulinja 1. Suom. Reijo Kalvas. Viihdeviikarit 1982. Alun perin Hell Harbor: Battle for Cherbourg. Zebra 1980.

Gordon Davis: Kuoleman juna. Etulinja 2. Suom. R. Niskala. Viihdeviikarit 1982. Alun perin Death Train. Zebra 1980.

Mark Donnell: Kuoleman tie. Etulinja 3. Suomennos. Viihdeviikarit 1982. Alun perin ?

J. E. MacDonnell: Viiden sylen syvyydessä. Etulinja 4. Suom. Heikki Haveri. Viihdeviikarit 1983. Alun perin Full Fathom Five. Horwitz 1968.

Raymond Renwick: Kohti Berliiniä! Etulinja 5. Suom. Jukka Heiskanen. Alun perin Prelude to Jury. Badger 1960.

Charles Gibson: Scarletista pohjoiseen. Etulinja 6. Suom. Reijo Kalvas. Alun perin North from Scarlet. Horwitz 1961.