Tapaus Jaska Autero

Toinen maailmansota ja suomalainen science fiction

Suomen sotiin liittyvä kirjallisuus on usein korostanut kansallistunnetta ja tyylilaji on ollut ihanteellinen realismi, jonka avulla on voitu kertoa uskottavan tuntuisia tarinoita urhoollisista sotilaista ja moraalisesti kestävästä kotirintamasta.
Realismin kuitenkin hylkäsivät muutamat satunnaiset kirjailijat ja kirjoittajat harvoissa science fiction -tarinoissaan. Suomen sotiin liittyvä tieteiskirjallisuus ilmestyi lähinnä erilaisissa lehdissä, eikä siitä ole tehty minkäänlaista kattavaa tutkimusta. Nopeasti voi todeta, että science fiction ja isänmaallinen kirjallisuus olivat lyöneet kättä jo 1910- ja 1920-luvuilla, heti sisällissodan jälkeen, esimerkiksi Kapteeni Teräksen eli Jalmari Karan Suur-isänmaassa (1918) tai Aarno Karimon kirjassa Kohtalon kolmannessa hetkessä (1926). Karimon romaani toimi esikuvana monille kirjoittajille myöhemminkin, koska jo siinä Karimo loi idean Suomen ja Neuvostoliiton sodasta tulevaisuudessa (Karimolla vuonna 1967).
Monet toisen maailmansodan aikana kirjoitetuista scifi-novelleista pohjautuivat samaan ideaan. Sitä käytettiin myös sotien välisenä aikana - esimerkiksi nimimerkki V. H. Karske julkaisi vuonna 1931 Lukemista kaikille -lehdessä jatkokertomuksen "Keltainen Napoleon: Päiväkirjani vuoden 1946 suursodan ajoilta". Sodan aikaan esimerkiksi tuottelias lehti- ja nuortenkirjailija Joni Rautio julkaisi Pohjolan Sankarit -lehden joulunumerossa vuonna 1943 melko vaatimattoman tarinan "SR 38", jossa rintamamies nukahtaa ja kuvittelee tulevaisuuden sodan. Suomalaisilla on käytössään pelottava sädease, joka pyyhkäisee viholliset kertaiskulla kuoliaaksi.

Jaska Auteron salaisuus

Raution lisäksi sodan aikana scifiä kokeili myös nimimerkki Jaska Autero, joka julkaisi lahtelaisessa Seikkailujen Maailma -lehdessä kolme novellia sodan alkaessa kääntyä asemasotavaiheesta kohti rajua ja katkeraa loppuaan. On tosin epäselvää, mikä nimimerkki todella oli, koska yksi kolmesta novellista, Edgar Allan Poelta aiheensa lainannut harvinaislaatuinen kauhuhenkinen "Olin kuollut mies", ilmestyi nimellä Jaska Antero. Erehdys on ymmärrettävä, jos ajattelee, että novelli on saattanut saapua Seikkailujen Maailman toimitukseen käsinkirjoitettuna.
Mutta kuka Jaska Autero oli? Hän saattoi olla Savon Sanomien toimittaja Jouko Autero, joka sittemmin siirtyi Aamulehden urheilutoimittajaksi, mutta todisteita tästä ei ole. Jouko Auteron ikä täsmäisi, sillä hän oli syntynyt vuonna 1925 ja hän työskenteli tk-miehenä. Monet tk-miehet kirjoittivat reportaasien lisäksi myös novelleja eri lehtiin - osalle tämä oli selkeästi osa toimenkuvaa -, mutta Jouko Auteron tällaisista toimista ei ole tietoa, eikä häntä saamieni tietojen perusteella sanottu Jaskaksi.
Auteron ei tietysti tarvitse viitata todelliseen sukunimeen, vaan saattaa olla täysin tekaistu nimi. On mahdollista, että Jaska Autero oli lahtelainen toimittaja, joka väsäsi muutaman novellin joutohetkinään. Kirjoittajan ei tarvitse edes olla ollut itse rintamalla - varsinkin Seikkailujen Maailmassa julkaisivat sotatarinoita monet kirjoittajat, jotka eivät ikänsä tai sukupuolensa vuoksi olleet sodassa. Tällaisia olivat muun muassa Antero Aulamo (oikea nimi Yrjö Aunola) tai nimimerkki Veli Kajava, jonka arvelen olleen nimimerkkiä Elli Kajava käyttänyt Ester Kallberg.
Auteron novelleista itsestään ei juuri todisteita löydä, henkilöiden nimet ovat viitteellisiä eikä todellisia tapahtumapaikkoja mainita (tk-miehiä oli tosin kielletty mainitsemasta lehtijutuissaan todellisia paikkoja).
Mahdollista on myös, että Jaska Autero -nimimerkkiä käytti kaksi tai kolmekin eri kirjoittajaa. Kannattaa nimittäin panna merkille, että novelli "Salainen ase" (joka on kolmesta selkeimmin scifi-henkinen ja muistuttaa Karimon ja Joni Raution mainittuja tekstejä) on eri ihmisen kirjoittama kuin kaksi muuta novellia, jotka taas ovat todennäköisesti saman tekijän käsialaa. "Salaisessa aseessa" ei ole juuri lainkaan dialogia ja toimintakohtaukset ovat kömpelöitä ja selitteleviä. Kaksi muuta novellia, "Kostaja" ja "Olin kuollut mies", taas ovat sujuvammin kerrottuja, joskinpaikoin nekin monisanaisia. Lisäksi "Kostaja"-novellissa kauhuaiheen takana oleva mysteeri paljastetaan liian pian.
Yksi asia kuitenkin on varma: kuka Jaska Autero sitten olikin, hän oli kiinnostunut science fictionista ja kauhusta. Lisäksi oletan, että kyse on nuoresta kirjoittajasta - ainakin "Kostaja"-novellin hurmoshenkinen venäläisten tappaminen tuntuisi olevan nuoren miehen uhoa.
Juri Nummelin

Jaska Auteron Salainen ase ja muita sotakertomuksia (toim. Juri Nummelin) ilmestyy keväällä 2011 Verikoirakirjojen kustantamana.