Teräsmiehen fetissit

Joe Shusterin salatut vaiheet.

Mitä tapahtui Joe Shusterille, Teräsmiehen piirtäjälle, kun sensorit kävivät sarjakuvien kimppuun 1940-luvulla ja väittivät, että Teräsmies, Mustanaamio ja muut supersankarit edustivat fasismia ja väkivaltaisen voimankäytön ihailua?
Frederic Werthamin, Sterling Northin ja muiden kasvattajien kampanja oli menestyksekäs: Joe Shusterin työt loppuivat. Pelätessään jatkuvaa julkista mustamaalausta Teräsmiehen kustantaja DC Comics ei enää uudistanut Jerry Siegelin ja Shusterin sopimusta. Shuster putosi tyhjän päälle, kun hänelle ja Siegelille ei enää maksettu minkäänlaisia rojalteja, vaikka kustantaja repi rahaa heidän kehittelemästään hahmosta. Lisäksi myöhemmin elokuvatuottajana tunnettu Albert Zugsmith, joka toimi sodan jälkeen Siegelin ja Shusterin lakimiehenä, epäonnistui pahan kerran tekijöitä puolustaessaan - tai myi heidät kulissien takana ja sai siitä DC:ltä hyvät rahat.
On jotain ironista siinä, että esimerkiksi Wertham - amerikkalaisittain vasemmistolainen älykkö - piti Teräsmiestäkin sadistisena ja perverssinä: sarjakuvien "kuvitukset ovat [--] perverssejä. Eniten he keskittyvät erityiseen perversioon, nimittäin sadismiin. Sadismi määritellään taipumukseksi 'saada seksuaalista kiihotusta tuskan aiheuttamisesta tai sen todistamisesta'", hän totesi naama peruslukemilla.
Ironista tämä on sen takia, että mustamaalauskampanja aiheutti sen, että Joe Shuster ryhtyi rahapulassa tekemään kuvituksia sadomasokistisiin lehtiin, joiden materiaali on vielä tänäkin päivänä melko hardcorea - lukuun ottamatta sitä, että täyttä alastomuutta ei kuvituksissa nähdä. Veitsien ja piiskojen heiluessakin naisilla pysyvät alusvaatteiden riekaleet omituisesti päällä. Useimmiten - on kuvissa alastomiakin naisia, mutta yleensä kuvattuna häveliäästä kuvakulmasta.
Sarjakuvahistorioitsija, tuottelias kirjantekijä Craig Yoe on löytänyt nämä Shusterin fetissi- ja sadomasokuvitukset ja toimittanut niistä kirjan Secret Identity. Se on silmiä avaavaa - monessakin mielessä - luettavaa, joka onnistuu kohtuulliseen sivumäärän upottamaan paljon monenlaista: tarinaa vapauden valtakunnan, Yhdysvaltain kovasta sananvapauden rajoittamisesta, anekdootteja Joe Shusterin elämästä ja urasta, Teräsmiehen luomisesta, Yhdysvaltain absurdista rikoshistoriasta sekä tietysti Shusterin hienoa viivaa. Kaikki Shusterin luomat fetissikuvitukset on painettu kirjaan ja osa niistä on todellisella ammattitaidolla luotua kuvaa, josta näkee, että Shuster saattoi hyvinkin tietää kuvitusten aiheesta enemmän kuin mitä äkkiseltään luulisi. Piirustukset myös tunnistaa Shusterin tekemiksi, vaikka ne ovatkin signeeramattomia, ja monet hahmot muistuttavat hyvin paljon Teräsmiehen henkilöitä, aina Lex Luthoria myöten.
Mitä nämä lehdet sitten olivat? Nights of Horror -nimistä yksinkertaisesti painettua lehteä ilmestyi kuusitoista kappaletta vuonna 1954. Lehdet olivat painoasultaan amatöörimäisiä, teksti esimerkiksi oli kirjoitettu koneella latomisen sijasta. Tarinat olivat usein rikosaiheisia ja ne noudattivat ajan pulp-lehtien dekkareiden stereotypioita kovaksikeitetyistä yksityisetsivistä ja kohtalokkaista naisista. Mistään pehmopornosta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan todellisista kidutuksista, eksplisiittisistä ruoskimisista, pahoinpitelyistä ja sähköiskujen antamisesta.


Nights of Horroria julkaisi Malcla-niminen lyhytikäinen kustantaja, jonka osakkaat olivat kirjapainon omistaja Eugene Maletta sekä mies nimeltä Clancy. Clancy - jonka etunimi jää ilmeisesti loppuiäksi salaisuudeksi - kirjoitti tarinat itse salanimien suojissa (mm. Rod Lashwell ja Wood LaCrosse). Maletta kertoi myöhemmin, että Clancy ehdotti hänelle diiliä, jossa miehet jakaisivat tulot puoliksi. Maletta ei osannut aavistaa joutuvansa poliisin kiinnostuksen kohteeksi.
Kävi nimittäin niin traagisesti, että syksyllä 1954 New Yorkia terrorisoiva poikajoukko ilmoitti innoituksekseen juuri Nights of Horror -lehdet. Neljän juutalaisen (!) teini-ikäisen muodostama jengi kidutti ja lopulta tappoi ihmisiä, koska katsoi sen heidän oikeudekseen. Jengin johtaja Jack Koslow sanoi Hitlerin olleen oikeassa ja että suuri osa ihmisistä oli alhaista rotua, joka sietikin kuolla. Hitler-viikset itselleen kasvattanut Koslowia kutsuttiin otsikoissa "Boy Hitleriksi". Jengiä kutsuttiin "Thrill Kill Kidseiksi".
Nights of Horror -kytkös paljastui Frederic Werthamin suorittamissa keskusteluissa Koslowin kanssa. Koslow sanoi Werthamille, että he ottivat ideoita suoraan lehden sivuilta, kuten kohtauksen, jossa uhri pakotetaan suutelemaan pahoinpitelijän saappaita potkujen välissä.
Kammottava välikohtaus sai New Yorkin pormestarin vaatimaan lehtikioskien siivoamista. Kirjapainoja ratsattiin - ja ratsian kohteeksi joutui myös Eugene Malettan kirjapaino. Suurin osa Nights of Horror -lehteä tuhottiin. Osaa myytiin yhä uusilla kansilla, osa ilmeisesti käyttämättä jääneestä materiaalista julkaistiin uusilla nimillä (yksittäisiksi jääneet julkaisut Hollywood Detective ja Rod Rule).
Joe Shuster oli jälleen jäänyt ilman työtä. Hän kuvitti muutamia ajan pila- ja miestenlehtiä fetissihenkisillä piirustuksilla (näistä on muutama esimerkki Yoen kirjassa). Shuster eli köyhyydessä ennen kuin Richard Donnerin ohjaama Teräsmies (1978) sai aikaan kohun siitä, ettei hahmon keksijöille ollut maksettu mitään. DC myöntyi maksamaan heille rojalteja ja lupasi huolehtia myös muun muassa terveyskuluista. Joe Shuster kuoli 1992.
Juri Nummelin
Craig Yoe: Secret Identity. The Fetish Art of Superman's Co-Creator Joe Shuster. Abrams Comics 2009. 159 s.