Toni Johnson-Woodsin kirja PulpMoni ei 60- ja 70-luvuilla suomeksi julkaistuja pokkareita kahlatessaan tajunnut lukevansa australialaista kirjallisuutta. Carter Brownit, Marc Brodyt ja K. T. McCallit sijoittuivat turvallisesti Yhdysvaltoihin eikä lukijoille välttämättä tullut mieleenkään epäillä teosten autenttisuutta.
Ne olivat kuitenkin peräisin nimenomaan Australiasta.
Australialainen pulp- ja pokkarikirjallisuus on ollut laajempi kirjallisuudenlaji kuin vain muutaman kirjailijan ylläpitämä ilmiö. Carter Brown ja muutamat muut tunnetuimmat kirjoittajat ovat vain vuorenhuippu kiehtovasta viihdeteollisuuden haarasta, jota ei Suomessa eikä ylipäätään Australian ulkopuolella ole juuri tunnettu.
Australialainen tutkija Toni Johnson-Woods on alkanut pelastaa australialaista pulp-kirjallisuutta unohduksen suosta. Hän on tekemässä laajaa kirjaa Carter Brownista ja tämän tuotannon vastaanotosta ulkomailla. Johnson-Woods kävi juuri Suomessa pitämässä lyhyen luennon australialaista kulttuuria käsittelevässä laajassa kansainvälisessä seminaarissa, ja samalla hän tutki Kansalliskirjaston kokoelmia.
Johnson-Woodsin Carter Brown -kirjaa ennen kirjakauppoihin ehti vuonna 2004 ilmestynyt Pulp: A Collector's Book of Australian Pulp Fiction Covers. Se on käytännössä katselukirja, jossa pääpaino on kirjojen kansilla, mutta mukana on paljon kiinnostavaa historiaakin, vaikka akateemisena tutkijana Johnson-Woodsilla on hiukan kiusallinen tapa analysoida tekstejä ja kansikuvia ennalta-arvattavilla kulttuurintutkimuksellisilla käsitteillä.
Oli miten oli, Pulp jatkaa hyvin Graeme Flanaganin Australian Vintage Paperback Guide -kirjan aloittamaa tutkimusta.
C. G. Bleeckin perintöAustralialaisen kioskikirjallisuuden historia alkaa vuodesta 1939, jolloin senaattori Donald Cameron heräsi huomaamaan, että ulkomaiset, lähinnä amerikkalaiset, kirjat vievät leivän kotimaisilta kirjoittajilta. Ulkomailta tuodulle kirjallisuudelle pantiin käytännössä kielto. Yleisö kuitenkin halusi edelleen lukea halpaa viihdettä, ja näin Australiassa alkoi nousta esille uusia kustantamoita. Tällainen oli muun muassa edelleen toimiva Cleveland, joka tunnetaan eritoten länkkäreistään. 1920-luvulla lehtikustantaja aloittanut Horwitz laajensi pokkareihin 1950-luvulla ja oli lopulta maan suurin kioskikirjakustantamo.
Ja koska kustantamot tarvitsivat koko ajan uutta painettavaa, esiin nousi iso joukko erilaisia kirjailijoita, jotka pystyivät, usein laadusta välittämättä, tuottamaan tekstiä viikosta toiseen.
Yksi tällainen kirjailija oli Suomessa vain muutamalla käännöksellä tunnettu Clive Gordon eli C. G. Bleeck (1907-1971). Bleeck on erityisen kiinnostava australialainen senttari, koska hän piti säntillistä päiväkirjaa siitä, mitä häneltä tilattiin, mitä hän kirjoitti, mitä julkaistiin ja paljonko hän sai palkkioita. Bleeckin päiväkirjat on tallennettu Australian National Libraryyn, ja Johnson-Woodsin kirja perustuukin suurelta osin juuri Bleeckin kokoelmiin. Se selittää sen, miksi kansikuvien joukossa on eniten juuri Bleeckin teoksia.
Bleeck ei ollut vapaa kirjailija, vaan rautatievirkailija, joka pystyi perheellisenäkin luomaan laajan tuotantonsa kirjoittamalla iltaisin ja viikonloppuisin. Bleeck kirjoitti joillekin kustantamoille käytännössä kuukausipalkalla. Bleeck kirjoitti mitä tahansa: dekkareita (mm. You Can't Forget Murder, 1955), scifiä (Master-Mind Menace, 1950, salanimellä Belli Luigi), romantiikkaa (Lucky in Love, 1956), historiallista seikkailua (Love's Cavalier, 1956), länkkäreitä (Texan Tornado, 1954; Bounty Rider, 1971).
Kiinnostava lisäys olivat urheilutarinat, jotka Australiassa keskittyivät laukka- ja nyrkkeilyjuttuihin - näitä Bleeck teki Calvert-kustantamon Sports Shorts -nimiseen lehteen.
Laukka- ja nyrkkeilyjuttujen lisäksi Bleeck kynäili muun muassa jääkiekko-, biljardi-, pyöräily- ja speedway-juttuja!
Bleeckin lisäksi tuotteliaita kirjoittajia olivat myös C. J. MacKenzie, J. W. Heming, Gene Janes ja Vol Molesworth, joiden nimet ovat käytännössä painuneet historian hämäriin. Heidän ohitsee nousee muutama nimi, jotka Suomessakin tunnetaan: Carter Brown, Larry Kent ja K. T. McCall. Vähemmän tunnettuja, mutta monien yhä lämmöllä muistamia ovat Marc Brody ja Max Strong. Kaikista näistä Johnson-Woods tarjoilee lyhyitä tietopätkiä, mutta enemmänkin olisi tehnyt mieli lukea.
Historia katkeaa kesken
Pulp-kirjan aikaväli päättyy vuoteen 1959, jolloin ulkomaisen kirjallisuuden tuontikielto lakkautettiin. Maassa kuitenkin tuotettiin 60- ja 70-luvuilla yhä valtavia määriä kotimaista pokkarikirjallisuutta, josta olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmänkin - Suomeen kuitenkin päätyi paljon australialaista kirjallisuutta. Jo mainittujen lisäksi täällä nähtiin monta Larry Flynn-dekkaria, ja naisten romantiikan puolella esimerkiksi Viihdekirjat-kustantamon paljon julkaisema "Kerry Mitchell" oli australialaista alkuperää.
Kiinnostavaa on, että "Kerry Mitchell" oli oikeasti sotakirjoistaan tunnettu J. E. Macdonnell, jonka kirjoja on julkaistu paljon Viihdekirjojen Voitto-sarjassa. Macdonnell kirjoitti myös salanimellä Michael Owen, jolla nimellä häneltä on julkaistu käännöksiä Voitto-sarjassa.
Australialaista sotasarjaa Commandoa julkaistiin Suomessa pitkä rivi nimellä Etulinja; sarjan kirjoittajia bibliografisti Simo Sjöblom epäilee amerikkalaisiksi, vaikka lähes kaikki ovat australialaisia. Etulinjasta tuttu Owen Gibson on muuten sama mies, joka kirjoitti Peter Flynn -dekkarit.
Bleeckin lisäksi tuotteliaita kirjoittajia olivat myös C. J. MacKenzie, J. W. Heming, Gene Janes ja Vol Molesworth, joiden nimet ovat käytännössä painuneet historian hämäriin. Heidän ohitsee nousee muutama nimi, jotka Suomessakin tunnetaan: Carter Brown, Larry Kent ja K. T. McCall. Vähemmän tunnettuja, mutta monien yhä lämmöllä muistamia ovat Marc Brody ja Max Strong. Kaikista näistä Johnson-Woods tarjoilee lyhyitä tietopätkiä, mutta enemmänkin olisi tehnyt mieli lukea.
Historia katkeaa keskenPulp-kirjan aikaväli päättyy vuoteen 1959, jolloin ulkomaisen kirjallisuuden tuontikielto lakkautettiin. Maassa kuitenkin tuotettiin 60- ja 70-luvuilla yhä valtavia määriä kotimaista pokkarikirjallisuutta, josta olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmänkin - Suomeen kuitenkin päätyi paljon australialaista kirjallisuutta. Jo mainittujen lisäksi täällä nähtiin monta Larry Flynn-dekkaria, ja naisten romantiikan puolella esimerkiksi Viihdekirjat-kustantamon paljon julkaisema "Kerry Mitchell" oli australialaista alkuperää.
Kiinnostavaa on, että "Kerry Mitchell" oli oikeasti sotakirjoistaan tunnettu J. E. Macdonnell, jonka kirjoja on julkaistu paljon Viihdekirjojen Voitto-sarjassa. Macdonnell kirjoitti myös salanimellä Michael Owen, jolla nimellä häneltä on julkaistu käännöksiä Voitto-sarjassa.
Australialaista sotasarjaa Commandoa julkaistiin Suomessa pitkä rivi nimellä Etulinja; sarjan kirjoittajia bibliografisti Simo Sjöblom epäilee amerikkalaisiksi, vaikka lähes kaikki ovat australialaisia. Etulinjasta tuttu Owen Gibson on muuten sama mies, joka kirjoitti Peter Flynn -dekkarit.
Carter Brownin rinnalle tunnetuimmaksi australialaiseksi pokkarikirjoittajaksi pitää varmaan nostaa Len Meares eli Marshall Grover, jonka Larry ja Stretch -sarja tunnetaan Suomessa yksinkertaistetulla nimellä Bill ja Ben. Huumoria ja realismia yhdistävä Grover saattaa hyvinkin olla länkkäriharrastajien keskuudessa arvostetumpi kuin sekopäisen humoristinen Carter Brown dekkariharrastajien keskuudessa.
Länkkärit ovat muutenkin olleet australialaisille rakas kirjallisuudenmuoto - hyviä länkkärikirjoittajia ovat olleet Marshall Groverin lisäksi myös yli 900 kirjaa kirjoittanut ja edelleen jatkava Keith Hetherington sekä Tony Veitch. Larry Kentejä kirjoittanut Des R. Dunn kirjoitti myös länkkäreitä salanimellä Gunn Halliday. Kaikkia näitä on julkaistu Suomessa lukuisissa länkkärisarjoissa, kuten Coloradossa ja Coltissa.
Jännittävää olisi muuten lukea Carter Brownin eli Alan Yatesin varhaisuralla kirjoittamia länkkäreitä - harrastiko hän niissäkin samaa kepeätä tyylilajia kuin rikoskirjoissaan?
Kansikuvituksista
Pulp on mukava, nopeasti luettava kirja, jonka esittelemissä kirjankansissa on monia helmiä. Suurta osaa australialaisista pokkarinkuvittajista ei tunneta, mutta esille nousee ainakin Stanley eli Stan Pitt, jonka kansikuvia nähtiin Suomessa Max Strong -sarjassa. 1940-luvulla Johnson-Woods mainitsee Edward Brodie-Mackin ja John Andrewsin sekä scifi-aiheita tehneen Maurice Bramleyn.
Länkkärit ovat muutenkin olleet australialaisille rakas kirjallisuudenmuoto - hyviä länkkärikirjoittajia ovat olleet Marshall Groverin lisäksi myös yli 900 kirjaa kirjoittanut ja edelleen jatkava Keith Hetherington sekä Tony Veitch. Larry Kentejä kirjoittanut Des R. Dunn kirjoitti myös länkkäreitä salanimellä Gunn Halliday. Kaikkia näitä on julkaistu Suomessa lukuisissa länkkärisarjoissa, kuten Coloradossa ja Coltissa.
Jännittävää olisi muuten lukea Carter Brownin eli Alan Yatesin varhaisuralla kirjoittamia länkkäreitä - harrastiko hän niissäkin samaa kepeätä tyylilajia kuin rikoskirjoissaan?
KansikuvituksistaPulp on mukava, nopeasti luettava kirja, jonka esittelemissä kirjankansissa on monia helmiä. Suurta osaa australialaisista pokkarinkuvittajista ei tunneta, mutta esille nousee ainakin Stanley eli Stan Pitt, jonka kansikuvia nähtiin Suomessa Max Strong -sarjassa. 1940-luvulla Johnson-Woods mainitsee Edward Brodie-Mackin ja John Andrewsin sekä scifi-aiheita tehneen Maurice Bramleyn.
Monissa australialaissa pokkareissa käytettiin valokuvan pohjalta tehtyjä kollaasikansia, jotka eivät enää vakuuta, ja muutenkin australialaispokkarien kansikuvat ovat usein köyhempiä versioita amerikkalaisista esikuvistaan. Silti niissä on viehätystä, joka ei liity pelkästään taiteelliseen taituruuteen.
Carter Brownien kansikuvia Johnson-Woodsin kirjassa ei nähdä tekijänoikeussyistä, mutta kiinnostava on huomata, että monet vanhemmista suomalaisista Brown-kansista ovat australialaista alkuperää, vasta myöhemmin niissä alettiin nähdä amerikkalaisperäisiä täytekansia.
Muutama virhe Johnson-Woodsin kirjassa on. Robert Kylen nimellä ilmestynyt A Killer Is Loose (Horwitz 1956) on amerikkalaista alkuperää, ei australialainen teos. Kylen oikea nimi oli Robert Terrall ja hän kirjoitti muun muassa Mike Shayne -sarjan kirjoja.
Myös Richard Glendinning oli amerikkalainen kirjailija, ja hänen teoksensa Too Fast We Live oli ilmestynyt alun perin Yhdysvalloissa vuonna 1954, kaksi vuotta ennen australialaista painostaan.
Nämä ovat pieniä kauneusvirheitä kirjassa, jota selailee mielikseen. Selaillessa voi pohtia, koska Suomessa tehdään vastaava teos.
Carter Brownien kansikuvia Johnson-Woodsin kirjassa ei nähdä tekijänoikeussyistä, mutta kiinnostava on huomata, että monet vanhemmista suomalaisista Brown-kansista ovat australialaista alkuperää, vasta myöhemmin niissä alettiin nähdä amerikkalaisperäisiä täytekansia.
Muutama virhe Johnson-Woodsin kirjassa on. Robert Kylen nimellä ilmestynyt A Killer Is Loose (Horwitz 1956) on amerikkalaista alkuperää, ei australialainen teos. Kylen oikea nimi oli Robert Terrall ja hän kirjoitti muun muassa Mike Shayne -sarjan kirjoja.
Myös Richard Glendinning oli amerikkalainen kirjailija, ja hänen teoksensa Too Fast We Live oli ilmestynyt alun perin Yhdysvalloissa vuonna 1954, kaksi vuotta ennen australialaista painostaan.
Nämä ovat pieniä kauneusvirheitä kirjassa, jota selailee mielikseen. Selaillessa voi pohtia, koska Suomessa tehdään vastaava teos.
Miinusta kirja saa mielikuvituksettomasta nimestä sekä melko rumasta kannesta - ilmeisesti tekijänoikeudellisista syistä kannessa ei ole käytetty alkuperäisiä aussikansia, vaan tehty kliseinen eikä kauhean hyvin piirretty kuva.
Juri Nummelin
Kaikki kuvat Toni Johnson-Woodsin kirjasta Pulp (National Library of Australia, 2004). Tekijät: Come In, Sinner (1954): tuntematon. Master-Mind Menace (1950): Maurice Bramley. The Lady's a Decoy (1957): tuntematon.
Muutamia linkkejä:
Toni Johnson-Woodsin blogi A World of Australian Pulp Fiction
Kari Elkelä: Australialaissarjojen maihinnousu
Clive Gordon Bleeck suomeksi:
Rikosromaani:
Hermoparantolan salaisuus, Kuukauden shokki 6/1965. Kuvataide: Helsinki 1965.
Lännenromaanit:
Kaikki vihasivat häntä. Mustang 25. Suom. J. V. Ilkka. Vaasa: Vaasa 1969. Alun perin Gunfire Baptism.
Kauhujen laakso. Mustang 37. Suom. J. V. Ilkka. Vaasa: Vaasa 1970. Alun perin Challenge a Tall Man.
Lännennovelli:
Punaisen muulin tanssijatar, Seikkailukertomuksia - Jännityslukemisto 42-44/1962.
Punaisen muulin tanssijatar, Seikkailukertomuksia - Jännityslukemisto 42-44/1962.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti