Absurdismia ulkoavaruudessa ja Turun saaristossa

Harri Kumpulaisen kaksi pientä kirjaa

Harri Kumpulaisen eli Harri Erkin uusimmat kirjat ovat kaksi pientä ja sympaattista pokkaria, jotka osoittavat hänen olevan monipuolinen ja vivahteikas kirjailija. Yksi asia kahta muutoin täysin erilaista kirjaa yhdistää: huumori. Se on Kumpulaisen teksteissä usein pienieleistä ja löytyy yksityiskohdista, mutta se on myös kaikenkattava asenne elämään.
Huumoria on varsinkin kirjasessa Meri kutsuu, joka ilmestyi samannimisillä veneilymessuilla. Perinteikkäät messut liittyvät olennaisesti myös itse tarinaan, jossa turkulainen peltikattoasentaja Rippe - kirjassa kaikkia henkilöitä kutsutaan lempinimillä - innostuu saamastaan vanhasta puuveneestä niin paljon että unohtaa kaiken muun. Tositapahtumiin perustuvassa tarinassa uhkaa tulla surullinen loppu, mutta onneksi Rippe on sinnikäs.
Kumpulaisen ote on rento. Henkilökuvat ovat pieniä, mutta mainioita. Lempinimet - Epätoivonen, Takatoivonen, Artsi, Timppa - luovat jo tunnelmaa. Miesten ystävyys tulee ilmi dialogissa, joka on konstailematonta, mutta sisältää aina pienen kenttävittuilun siemenen. Lopetus on kaunis vapauden kuvaus.
Kirjan loppupuolella kerronta rönsyilee vähän liikaa ja Kumpulainen innostuu muistelemaan oman toimittajanuransa kohokohtia. Ne ovat kuitenkin sen verran mielenkiintoisia, että tekisi mieli kehottaa Kumpulaista kirjoittamaan omat muistelmansa. Niissä olisi oiva annos turkulaista kulttuuri-, media-, kustannus- ja muuta historiaa 40 viimeisen vuoden ajalta.
Toinen Kumpulaisen pokkari, Harri Erkki -salanimellä tehty Loput sisältää kuusi novellia, joista yksi hämäävästi näyttää kirjailijan jälkisanoilta. "Loput" on ovelan paranoidinen kertomus kirjoittajasta, joka ei oikein ole tyytyväinen ammatinvalintaansa. Kirjan toinen rikostarina, "Hissitavaraa", joka on ilmestynyt aiemmin Kouvolan dekkaripäivien antologiassa Murhattu mieli (2010), osoittaa sekin, että Kumpulaisella olisi ollut sarkaa kynnettävänä myös rikoskirjailijana. Tällaista hirtehistä huumoria ja arkipäivän kuvausta lukee mielellään - paljon mieluummin kuin pahuutta demonisoivia sarjamurhaajatrillereitä.
Kirjan huipputekstejä on pitkä länkkäri "Kissan kultaa", joka seurailee epäonnisen rosvoporukan touhuja jossain keskilännessä. Tarinan rosvot ovat selvästi sukua Meri kutsuu -kirjan sympaattisille venemiehille. Mistään peruswesternistä ei kuitenkaan ole kyse: Erkki sotkee mukaan absurdin aikamatkustuskuvion, jonka kautta yhdelle päähenkilöistä myös aukeaa henkilökohtaisen rikastumisen mahdollisuus. Olen periaatteessa jäävi arvioimaan "Kissan kultaa" -novellia, koska olen itse sen alun perin julkaissut Seikkailukertomuksia-lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 2007, mutta pidin sen absurdista huumorista jo heti tuoreeltaan. Kun suomalaisen länkkärin historiallista antologiaa joskus kootaan, Erkin novelli saa siinä kunniasijan varmasti erikoisimpana Suomessa koskaan kirjoitettuna lännentarinana.
Erkille tyypillisempiä tekstejä ovat kuitenkin Loput-kirjan kolme muuta tarinaa, selvemmin science fictionia edustavat "Terrori-isku" (Usva 1/2010), "Mummo kuoli saunan lauteille" (Usva 4/2009) ja aiemmin julkaisematon "Tähtiin". Viimeksi mainittu on suuria sfäärejä tavoitteleva tarina tähtiensyöjien perheestä. "Mummo kuoli saunan lauteille" on sekin absurdeja sävyjä saava kertomus elinkelpoisen planeetan etsimisestä jossain miljoonien valovuosien takana. Suomalainen ei voi olla kantamatta mukanaan omituisiakin tarinoita kotimaasta. "Terrori-isku" kertoo siitä, miten planeettojen välinen matkustamiseen kehitetty verkko romahtaa - lyhyessä mitassa on luotu kokonainen maailma, jota suurempia harvoin näkee suomalaisessa kirjallisuudessa.
Harri Erkki -nimellä Kumpulainen on julkaissut eri lehdissä paljon muutakin novellistiikkaa, jota ei ole koskaan pantu kirjojen kansien väliin. Olisi korkea aika saada maailmaan "The Complete Harri Erkki". Mahtaakohan Kumpulainen vain itse innostua?
Juri Nummelin
Harri Erkki: Loput. 100 s. Turbator 2011. 
Harri Kumpulainen: Meri kutsuu eli kertomus Paatista. 89 s. Turbator 2011.