perjantai 23. maaliskuuta 2012

Seikkailu Barsoomissa jatkuu

Mars-kirjojen kaivattu uudelleentuleminen 

Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjat ovat olleet monille Tarzaneita tärkeämpiä, vauhdikkaampia ja mielikuvituksellisempia fantasioita. Mars ei ole mielikuvituksessa vanhentunut niin paljon kuin Tarzan-kirjojen Afrikka, jonka todellisuus tunnetaan liian hyvin uutisista. Lisäksi Mars-kirjoja lukiessaan ei tarvitse välittää kirjailijan rasismista. Vastustajina kun ei ole oikeita ihmisrotuja, vaan keksittyjä rotuja. Kaikista niistäkin Mars-kirjojen päähenkilö, John Carter, löytää hyviä puolia, vaikka alku on tietysti hankala, kuten kirjansa lukeneet hyvin tietävät.
Mars-kirjat ovat pitkään olleet Suomessa hankalasti saatavia. Kirjastojen kappaleet ovat aikaa sitten kuluneet loppuun, divareissa kirjojen hinnat lähtevät helposti kolmestakymmenestä eurosta ylöspäin ja joitain kirjoja on yksinkertaisesti mahdoton löytää. Tämä koskee eritoten sarjan loppupään kirjoja. Nyt Into-kustannus on ottanut uusintapainokset sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta, mikä on erinomainen uutinen, varsinkin kun kirjoja koristavat Ossi Hiekkalan upeat kansikuvat (ks. kuva), jotka kuuluvat itsestäänselvästi yksiin parhaista Mars-kansista. Innon pitäisi huhupuheiden mukaan julkaista uudestaan koko sarja, mikä on loistava idea - toivottavasti lukijat löytävät kirjat! Kampanjaa ei ainakaan haittaa kohtuullinen, joskin kirjoja huomattavasti muuttanut ensi-iltaelokuva John Carter of Mars, joka perustuu suurelta osin juuri ensimmäiseen kirjaan. [Tätä julkaistessa elokuvan tosin tiedetään flopanneen pahasti.]
Sarjan ensimmäinen kirja, Marsin sankari, viettää satavuotisjuhliaan. Tarinan ensimmäinen osa ilmestyi alun perin All-Story -nimisessä pulp-lehdessä maaliskuussa 1912, ja koko tarina ilmestyi viikoittain lehden myöhemmissä numeroissa. Myöhemmin samana vuonna All-Storyssa debytoi myös Tarzan. John Carter oli Edgar Rice Burroughsin ensimmäinen kirjallinen luomus, ja onkin lähes ihme, miten valmista teksti on. Burroughs osoitti jo ensimmäisessä kirjassaan erinomaista toimintakohtausten kuvausten taitoa, vaikka paikoitellen kirjaa rasittaakin viktoriaanisen ajan science fictionin kankea ominaispiirre: antropologiseen otteeseen pyrkivä ote, jolla kuvataan vieraita kulttuureja. Varsinkin kirjan keskipaikkeilla toiminta hidastuu kiusallisesti, kun John Carter kuvailee vihreiden marsilaisten, tharkien yhteiskuntaa ja sen tapoja. Loppupuolella Burroughs pääsee taas vauhtiin - ehkä hänen omat taitonsakin karttuivat kirjan edetessä. 
Vuotta myöhemmin ilmestynyt Marsin jumalat taas on jo täyttä toimintaa. Taistelut eivät taukoa sataan ensimmäiseen sivuun hetkeksikään, ja niiden jälkeenkin jännite säilyy vielä viidenkymmenen sivun ajan.
Loppupuolella Burroughsin ote herpoaa. John Carterin vuoden pituinen vankeus pimeässä vankityrmässä sivuutetaan oudon innottomasti ja nopeasti. Ehkä tarinan saama käänne ei kiinnostanut Burroughsia itseäänkään, mutta eteenpäin oli mentävä. Kirjoittamisen aikana lennosta keksityt juonenkäänteet olivat tietysti yksi pulp-kirjallisuuden yleinen ongelma.
Ideologia näkyy, kun toiminta taukoaa. Mars-kirjat ovat parhaimmillaan niin viihdyttäviä, että Burroughsia ei jaksa syyttää mistään. Periaatteessahan Mars-kirjat edustavat hyvin erikoista amerikkalaistyyppistä anarkismia (vai pitäisikö puhua libertarianismista?): päähenkilö, yksinäinen mies, heitetään yksin (ja ilman vaatteita!) uuteen maailmaan, jossa hän selviää upeasti miekkansa ja erikoisten kykyjensä avulla ja nousee koko planeetan sankariksi. Tässä auttaa se, että marsilainen kulttuuri on lähes kokonaan tuhoutunut ja vanhasta sivistyksestä on jäljellä vain rippeitä ja raunioita, joiden keskellä sankarit seikkailevat. Ehkä Burroughsin kuvaus on fantasia amerikkalaisesta, joka valloittaa vanhan Euroopan ja nostaa sen uuteen kukoistukseen?
Oli miten oli, kuvaus ei voi olla kiehtomatta. Lisäksi Burroughsin luoma ajatus kuolevasta maailmasta on näkynyt monessa kirjassa ja elokuvassa sittemmin (Jack Vance: Iltaruskon maa, 1950; George Miller: Asfalttisoturi, 1981, ja sen kaikki kopiot), puhumattakaan koko sword and sorcery -genrestä. (Idea kuolevasta maailmasta löytyy tietysti jo H. G. Wellsin Aikakoneesta vuodelta 1895.)
Burroughsin vaikutus näkyy myös Tähtien sodassa, ja sen vaikutus koko myöhempään elokuvan historiaan on tietysti valtava, niin hyvässä kuin pahassa. Sarjakuvissakin Burroughsin vaikutus on valtava, alkaen vaikkapa Moebiuksesta. Ehkä voi sanoa, että Edgar Rice Burroughs oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia kirjailijoita.
Into Kustannus käyttää Seppo Ilmarin vanhoja Taikajousi-käännöksiä 70-luvulta. Sujuvat käännökset toimivat edelleen kiitettävästi.
Juri Nummelin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti