Parittaminen on Suomessa ymmärrettävästi huonosti tunnettua puuhaa. Tunnetun mustan parittajan Iceberg Slimin muistelmien perusteella tämä ei jää harmittamaan. Pimp ilmestyi alun perin vuonna 1969 ja suomeksi viime vuonna nimellä Parittaja. Alkuperäinen julkaisija oli mustille markkinoille tarkoitettujen kioskipokkarien tekijänä tunnettu Holloway House - joka julkaisee kirjoja edelleenkin. Ilmeisesti Iceberg Slimin kirjat ovat mahdollistaneet kustantamon pitkän olemassaolon. Kustantamon toinen kestosuosikki on ollut yksinkertaisia toimintapokkareita kirjoittanut ja nuorena ns. drive-by shootingissa kuollut Donald Goines.
Iceberg Slim syntyi Robert Beckin nimellä 1918 chicagolaiseen perheeseen, jossa asiat eivät ole kovin hyvin: äitiä hakannut isä häipyy selittelemättä ja ilmestyy pojan elämään vasta parinkymmenen vuoden kuluttua. Äiti menee naimisiin varakkaan miehen kanssa, joka myös käyttäytyy hyvin, mutta äiti pettää miestä ja mies kuolee, kirjoittajan mukaan sydänsuruihinsa.
Alkaa kova elämä, jonka aikana Beck muuttuu Iceberg Slimiksi, kaikki tunteensa jäädyttänyt kovanaama, joka haluaa niin epätoivoisesti hyvää elämää, että on valmis käyttämään hyväksi ketä tahansa miten tahansa. Parittajan kuvaukset parittamisen tekniikoista ovat pysäyttävää luettavaa, vaikka niihin tuleekin aimo annos seksististä mielihyvää. Terävimmillään Iceberg Slim on verratessaan parittamista siihen, miten kapitalistinkin täytyy pitää työntekijät tietämättöminä. Se on ainoa tapa, jolla heidät saa sitoutumaan työnantajaansa.
Proosa on äärimmäisen kovaksikeitettyä, lyhyttä, toteavaa lausetta toisensa perään. Draamallista jännitettä on satunnaisesti enemmän, mutta usein se jää tapahtumien luetteloinnin tasolle. Paikoitellen kirjasta tulee mieleen toisen alakulttuurisuosikin William S. Burroughsin ensimmäisen teoksen, Nistin (1953), kylmä ja toteava tyyli. Sekin ilmestyi aikoinaan kioskipokkarina.
Huonoimmillaan Parittaja on epäuskottava ja vaikuttaa enemmän huonolta fiktiolta kuin omaelämäkerralta. Seksikohtaukset kuulostavat pornofantasioilta eivätkä tapahtuneilta tosiasioilta.
Pahempaa kuitenkin on kuvaus väkivallasta, jolla Iceberg Slim saa naiset töihin itselleen: mies potkii, hakkaa ja sättii naisia ja nämä vain nousevat lattialta sanoen: "Rakastan sinua, isukki, teen edestäsi mitä vain."
Kovin pitkään tällaista ei jaksa lukea. Onneksi kirja saa puolivälin jälkeen jo uusia sävyjä, kun Iceberg Slimin elämän kovuus ja ankaruus käyvät ilmi. Ei ole mikään ihme, että Iceberg alkaa eristyssellissä vietettyjen kuukausien jälkeen pohtia, kannattiko hänen sittenkään ruveta parittajaksi.
Iceberg Slim kirjoitti Parittajan jälkeen vielä seitsemän kirjaa (ja yhden postuumisti julkaisun, jonka räppäri Ice-T kirjoitti loppuun), ja hänellä oli merkittävä vaikutus hip hop -kulttuuriin, valitettavasti myös sen sovinistisiin ja seksistisiin piirteisiin. Parittaja jää varmasti hänen kiinnostavimmaksi kirjakseen, ja monet laittavat sen samaan hyllyyn Charles Bukowskin ja muiden katu-uskottavuudella elämöivien kulttiklassikoiden kanssa.
Iceberg Slimin muistelmilla on kuitenkin myös vissi kulttuurihistoriallinen arvo. Sääli, että kirjoittaja on elänyt parittamisensa luomassa kopissa, josta ei ole voinut katsella muuta maailmaa.
Juri Nummelin
Iceberg Slim: Parittaja (Pimp, 1969). Suom. Henry Lehtonen. 332 s. Sammakko.
Arvostelu ilmestynyt aiemmin Turun Sanomissa. Kirjoitusta on hiukan editoitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti