Turkulaistoimittaja liemessä

Tapani Maskulan toinen romaani

Tapani Maskula jatkaa historiallisten dekkariensa sarjaa teoksellaan Naamioleikki, joka sijoittuu sodasta kitkutellen toipuvaan Turkuun. Päähenkilö on tällä kertaa verikentillä propagandaa suoltamaan joutunut toimittaja Unto Helaranta, joka on sotkeutunut tietämättään vaaralliseen sotasalaisuuteen. Niinpä poliittisten suhdanteiden käännyttyä punainen Valpo onkin ahkerasti miehen kintereillä.
Kertoja-päähenkilöä kiinnostavammaksi hahmoksi nousee kuitenkin ohjelmatoimistoa pyörittävä Henry Varjos, joka saa Helarannan yhteistyökumppanikseen. Varjos on sympaattinen pikkuhuijari, jonka tempauksissa on myös mustempi puolensa. Oivasti kuvattu viihdemaakari nousee vertauskuvaksi koko sekavalle ajalle, jossa kukaan ei ole sitä miltä ensin näyttää. Epäilemättä poikkeusolosuhteet nostivat oikeastikin esiin hänenlaisiaan tyyppejä, joille juuri minkäänlainen inhimillinen yritteliäisyys ei ollut vierasta.
Sodanjälkeinen Turku näyttäytyy Naamioleikeissä tunnelmallisen noir-henkisenä paikkana, jossa alamaailma mellasti ja poliittiset juonittelut kukoistivat. Vaikutteita tekstiin on imaistu niin yhdysvaltalaisesta mustasta elokuvasta kuin kotimaisista melodraamoistakin. Tuloksena on vallan viihdyttävä yhdistelmä klassista ja kovaksikeitettyä dekkaria.
Erittäin hyvin toimivat myös tekstin lomaan sijoitetut taustoittavat tilannekuvaukset ajan ilmiöistä. Ne auttavat myös sellaista lukijaa, joka ei ole vihkiytynyt sodanjälkeisen yhteiskunnan henkiseen maisemaan. Juonellisesti Naamioleikki ei ole yhtä vakuuttava kuin sitä edeltänyt Houkutuslintu. Mukana on turhan epäuskottavia käänteitä, jotka toki menevät läpi seikkailutarinan kontekstissa. Jännittäväksi tarkoitettua tunnelmaa ne kuitenkin pudottavat. Mukana on runsaasti myös julkisuudesta tuttujen tosielämän henkilöiden cameo-esiintymisiä. Jotkut niistä ovat juonellisesti paremmin, jotkut heikommin motivoituja. Elokuvantekoon Turussa liittyvät kuviot toimivat erittäin hyvin, kun taas esimerkiksi Markus-sedän tai Matti Jämsän marssittaminen näyttämölle tuntuu turhalta. Oma hupinsa niistäkin tietysti ajankuvan ryytinä irtoaa.
Ja kun kerran kunnon seikkailusta puhutaan, niin tarinan naiset on vielä lopuksi nostettava framille. Henkilögalleriasta löytyy niin seksikäs neuvostoliittolainen komissaari, hyväsydäminen ilolintu kuin traaginen sankaritarkin. Vahvat feminiinit pärjäävät ja juonittelevat siinä kuin miehetkin ja heidän kauttaan sakea ja melodramaattinen tunnelma napsahtaa lopullisesti kohdalleen.
Kaikkiaan on sanottava, että Maskula on kahdella dekkarillaan onnistunut luomaan historiallisesta Turusta sen verran kiinnostavan paikan, että toivottavasti jatkoa on luvassa.
Rami Nummi
Tapani Maskula: Naamioleikki. Turbator 2011. Kansi Anssi Rauhala.

Rami Nummen arvio Tapani Maskulan edellisestä romaanista Houkutuslinnusta täällä.