lauantai 24. maaliskuuta 2012

Vakuuttavaa ja ei niin vakuuttavaa kauhua arkistojen kätköistä


Bram Stokerin Draculan vieras

Meiltä puuttuisi paljon, jos irlantilainen kirjailija ja teatterimies Bram Stoker ei olisi kirjoittanut Draculaa vuonna 1897. Romaani ja sen lukuisat elokuvaversiot ovat synnyttäneet populaarikulttuurin vampyyrimyytin, jonka vaikutuksesta kirjailijat ja elokuvantekijät ovat vasta viime vuosikymmeninä onnistuneet kamppailemaan eroon. Vaikka Twilightilla ja Draculalla on hyvin vähän tekemistä keskenään, vertaamme kaikkea myöhempien aikojen vampyyriteoksia väistämättä Stokerin teokseen.
Siksi on hyvä välillä palata alkulähteille. Tammi julkaisi alkuvuodesta Inkeri Koskisen suomentamana ja alkulauseen saattelemana kokoelman Draculan vieras, joka ilmestyi alun perin vuonna 1914, kaksi vuotta Stokerin kuoleman jälkeen. Kirjan kokosi ja hoiti painokuntoon Stokerin leski voidakseen elättää itsensä ja perheensä. Osa tarinoista oli ilmestynyt alun perin aikansa lukemistolehdissä.
Itä-Euroopan synkeisiin maisemiin sijoittuvassa nimitarinassa ei olisi paljon päätä eikä häntää, jos sitä ei pystyisi liittämään Stokerin Dracula-romaaniin - kytkös paljastuu vasta aivan viimeisillä riveillä. Tunnelma on paikoitellen hyytävä ja muistuttaa hyvin Dracula-romaanin alkupuolen kohtauksia, mutta omilla jaloillaan kulkeva novelli "Draculan vieras" ei oikein ole. Stoker-tutkijat ovatkin kiistelleet siitä, onko teksti alun perin kuulunut Draculaan. Ilmeisesti se on ote käsikirjoituksen varhaisesta versiosta. Tarinan päähenkilö on nimetön eikä häntä tunnista kuvauksen perusteella Jonathan Harkeriksi, vaikka hän on ainoa romaanin henkilöistä, johon tapahtumat sopivat.
Kirjassa on mukana myös Stokerin toiseksi tunnetuin kauhutarina, aiemminkin suomennettu "Tuomarin talo" (1891), joka on tuttu myös Shokki-lehden sarjakuvana. Tarina menneisyyden julman tuomarin kirouksesta ei varmastikaan enää kauhistuta ketään, mutta omana aikanaan novelli on varmasti ollut hyvinkin jännittävä. Stoker osoittaa "Tuomarin talossa" kykynsä luoda vaikuttavia perustilanteita: yksinäinen pimeä talo, rottien rapina seinissä, pelottava muotokuva seinällä, joka tuntuu tuijottavan huoneen asukkaita. - Tarina on ilmestynyt aiemmin Suomessa Tapio Hiisivaaran toimittamassa ja suomentamassa kioskipokkarina julkaistussa teoksessa Kauhutarinoiden parhaita (Valpas-Mainos 1966), jossa on myös Bulwer-Lyttonin, Frederick Marryatin ja Nathaniel Hawthornen tarinat.
Kaikki Draculan vieraan tarinat eivät ole kauhukirjallisuutta. Esimerkiksi imelä "Kasvavan kullan salaisuus" ainakin lähestyy enemmän aikansa romantiikkaa ja saattaa jäädä lukijalta pahasti kesken. Raamatullisilla vertauskuvilla pelaileva "Abel Behennan paluu" ei sekään välttämättä tyydytä kauhunnälkäistä nykylukijaa. Sama ongelma vaivaa myös sinänsä jylhillä tunnelmilla operoivaa tarinaa "Uni punaisista käsistä". "Crookenin hiekkasärkät" on Edgar Allan Poe -henkinen kaksoisolentotarina, jonka lähtökohta on hiukan epäuskottava. Novellissa Stoker tekee satiirisen muotokuvan tärkeilevästä hölmöstä.
Kirjassa on kuitenkin myös hyviä vastapainoja vanhentuneille tarinoille. Mitään yliluonnollista ei ole novellissa "Rottien hautajaiset", jonka kuvaus Pariisin liepeillä asuvista verenhimoisista houkista on kuitenkin sen verran hyytävä, että sen lukee mielellään kauhuna. Absurdin sävyjä tavoittelevassa jutussa Stoker paljastaa perienglantilaisen rasismin, joka kohdistuu outoihin eurooppalaisiin. Pariisin ryysyläiset voisivat hyvin olla kreivi Draculan halukkaita apulaisia.
Hyvänä vastapainona on myös tehokas ja lopetuksen julmuudessaan tyrmistyttävä "Squaw". Siinä Stoker piirtää satiirisen pilakuvan typerästä amerikkalaisturistista, jonka oma idioottimaisuus ajaa tuhoon. Yhdessä nimitarinan ja "Tuomarin talon" kanssa nämä kaksi novellia ovat Draculan vieraan vahvimmat novellit.
Kirjassa ei ole novellien alkuperäisiä ilmestymistietoja eikä edes tarinoiden nimiä englanniksi. Osa on ilmeisesti ilmestynyt ensimmäisen kerran tässä kokoelmassa, mikä saattaisi selittää niiden heikohkon tason: ne ovat alun perin jääneet ilmestymättä. Muutamalle tarinalle olen onnistunut löytämään alkuperäisen julkaisupaikan ja -ajan: "Tuomarin talo" ilmestyi alun perin Holly Leaves -lehdessä 5.12.1891, "Squaw" saman lehden joulunumerossa 2.12.1893. Myös "Crookenin hiekkasärkät" näki päivänvalon Holly Leavesissa, nimittäin 1.12.1894. "Kasvavan kullan salaisuus" ilmestyi Black and White -lehdessä 23.1.1892, ja "Uni punaisista käsistä" taas The Sketch -lehdessä 11.7.1894. Nimitarina julkaistiin kirjan ensipainoksen kanssa suurin piirtein samaan aikaan Story-Teller -lehdessä vuonna 1914, mutta eri nimellä "Walpurgis Night".
Juri Nummelin
Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia. Suom. Inkeri Koskinen. 214 s. Tammi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti